3" Field (Ex Russian) Gun
model 1902 (Late)
3-дюймова польова гармата
зр. 1902р. (пізня)
No.627
3 –Zoll Kanone bildete die Grundlage der russischen Feldartillerie für die Dauer von den
Ersten Weltkrieg und bürgerlichen Kriegen. Entwickelt und auf die Ausrüstung in Russland in 1902 übernommen und wurde vom Putilowski Betrieb in Petrograd (ausgestattet mit
Schutzschild 1906-12) produziert. Nach dem Ende des Bürgerkrieges wurde der Teil der kanonen und des Vorrates der Munition ins Erbe der finnischen Armee zugefallen, wo auf der
Ausrüstung bis zum Abschluss des Zweiten Weltkriegs bestanden. Während des polnisch-bolschewistischen Krieges 1920 wurden eine teil der Kanonen als
Trophäe sder polnischen Armee zugefallen. Die Polen haben das Kaliber bis zu 75 mm unter die vorhandene französische Munition verringert.
Die kanonen wurden in 20-30zigen Jahren
in der polnischen Armee, unter dem Namen "Orthodoxen" aktiv verwendet.
Während des Großen Vaterländischen Kriegs sind viele Kanone als Trophäe in die deutsche Armee geraten. Die Wehrmacht verwendete dieses System als Feldkanone unter der
Benennung 7,62 cm FK 295 (r) Es bestanden im März 1944 auf der Ausrüstung 110 Kanonen
dieses Typs.
3inch gun was main part of Russian artillery during WWI and Civil wars. Developed and accepted for service in 1902 it was manufactured by Putilov factory in Petrograd (St.Petersburg).
It was fitted with shield 1906-12. After the end of Russian Civil war number of guns ended up with Finnish army which used them all the way to the end of WWII.
During Soviet-Polish war of 1920 some guns ended up in Poland as a trophy. Poles re- chambered barrels to use 75mm French ammo and used gun during 20-30’s with the name’ Ortodox’.
During WWII many guns were captured by Germans and used under designation 7,62 cm FK 295( r). In March 1944 110 of these guns were in Wehrmacht’s order of battle.
3 calowa (76,2 mm) armata była podstawowym sprzętem rosyjskiej artylerii w okresie I wojny światowej oraz wojny domowej. Opracowana i przyjęta na uzbrojenie w Rosji w roku 1902, produkowana była przez Zakłady Putiłowskie
w Petersburgu (w latach 1906-1912 wyposażono ją w tarczę chroniącą obsługę). Po zakończeniu wojny domowej część dział i zapas amunicji dostał się w ręce armii Finlandii, gdzie pozostały na uzbrojeniu aż do końca II wojny światowej.
W czasie wojny polsko-bolszewickiej w roku 1920 część dział, w charakterze zdobyczy wojennej, znalazły się na wyposażeniu Wojska Polskiego. Przekalibrowano je na 75 mm, aby dostosować do standardowej, pochodzącej z
Francji amunicji kal. 75 mm. Działa były aktywnie wykorzystywane w Wojsku Polskim w latach 20-tych i 30-tych, pod nieoficjalną nazwą „armata prawosławna”.
W czasie II wojny światowej, po agresji Niemiec na ZSRR wiele dział zostało zdobytych przez wojska niemieckie. Wehrmacht wykorzystywał ten sprzęt w charakterze armaty polowej pod oznaczeniem 7,62 cm FK 295 (r). W marcu
1944 r. na uzbrojeniu armii radzieckiej pozostawało 110 armate tego typu
30-millimetrinen tykki oli Venäjän tykistön perusase ensimmäisen
maailman sodan ja kansallisodan aikana. Se tykki oli suunniteltu ja otettu käyttöön Venäjällä vuonna 1902 (tykit varustettiin suojakilveillä vuosina 1906-1912). Sen valmistajana oli Putilovskin tehdas Pietarissa. Kansallissodan loputtua osa tykkejä ja ammuksia jäi Suomeen, jossa niitä käytti Suomen armeija 2. maailmansodan loppuun saakka. Vuonna 1920 Puolan–Neuvostoliiton sodan aikana Puolan armeija
otti haltuunsa muutamat tykit sotasaaliiksi. Kaliiperi kavennettiin 75- millimetriseksi ranskalaisten ammusten käyttämiseksi. Tykki oli aktiivisessa käytössä 1920-1930 –luvuilla nimellä ”Ortodoksi”.
Suuren isänmaallisen sodan aikana saksalaiset valloittivat
runsaasti 30-millimetrisiä tykkejä. Wehrmacht otti käyttöönsä sitä
tykistöjärjestelmä nimellä ”7,62 cm FK 295(r)”. Vuoden 1944
maaliskuussa käytössä oli 110 sen tyyppistä tykkiä.